LASIMAALAUSTEN KONSERVOINTITYÖ KANSALLISTEATTERISSA 2024
Lasimaalaukset
Kansallisteatterin ensimmäisen parven lämpiössä sijaitsevat viisi suurta lasimaalausta ovat arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelemia ja toteutettu S. Wuorion maalaamossa vuonna 1902. Lasimaalaukset eivät sisältyneet rakennuksen suunnitelleen arkkitehti Onni Tarjanteen alkuperäiseen suunnitelmaan vaan ajatus syntyi vasta rakennusvaiheessa. Kansallisromanttiset maalaukset ovat lahjoituksia teatterille. Lahjoittajia olivat teatterityömaan rakennusliikkeet sekä Ylioppilaskunnan Laulajat.
Maalauksissa on kuvattu suomalaisiksi koettuja muotoja, esimerkiksi kehysaiheina on männyn, kuusen ja koivun lehviä. Maalausten keskiosien aiheet keskittyvät teatterin maailmaan. Niissä on kuvattuna mm. komedian ja tragedian naamiot sekä tanssijoita. Viidestä maalauksesta keskimmäinen eroaa muista. Se on Ylioppilaskunnan Laulajien lahjoittama ”Laulu ja Soitto”, jonka keskiosassa on kuva-aiheina klassiset lyyra ja laakeriköynnös. Muut maalaukset on otsikoitu ”Puhe ja Lausunto”, ”Murhenäytelmä”, ”Huvinäytelmä” ja ”Kisat ja Karkelot”.
Eliel Saarisen tekemä luonnos maalauksesta ”Laulu ja Soitto” sisältyy S. Wuorion maalausliikkeen arkistoon, jonka Gerda ja Salomo Wuorion säätiö osti maalausliikkeen kuolinpesältä vuonna 2019 ja lahjoitti Museoviraston kuvakokoelmille. Luonnos on digitoitu ja selattavissa finna.fi -palvelussa.
Konservointityöt
Kolme keskimmäistä maalausta konservoitiin touko-elokuussa 2024. Työstä vastasivat Marjut Kalin ja Nina Lehos, joilla on usean vuosikymmenen kokemus alalta. Tarve työhön ilmeni, kun teatterin työntekijä vuonna 2023 havaitsi maalauksissa pullistumia.
Kohteen ongelmana on eteläinen sijainti ja sen aiheuttamat suuret lämpötilavaihtelut. Ulkoikkunoiden ja lasimaalauspanelien välissä mitattiin jopa 70 celsiusasteen lämpötiloja. Töissä on myös suhteellisen suuria lasiosia ja toisaalta lyijynauhat ovat kapeita ja niiden kantokyky on koetuksella. Paneelit oli myös asennettu ahtaasti, jolloin lämpölaajenemiseen ei juuri ole tilaa.
Toukokuussa 2024 näytäntökauden loputtua panelit irrotettiin ja aseteltiin vaaka-asentoon, jolloin pullistumat saatiin vähitellen suoristumaan. Irrottaminen oli haastavaa, sillä mitoitus oli hyvin tarkka. Paikoin maalauksia pienennettiin hiomalla ja reunalistoja muokattiin, jotta tulevaisuudessa irrottaminen ja huoltaminen olisi helpompaa ja lämpölaajenemiselle olisi tilaa. Maalauksiin tehtiin juotos- ja kittauskorjauksia ja lasit puhdistettiin deionisoidulla vedellä ja vanupuikoilla. Kaikki paneelit tarvitsivat ulkoista lisätuentaa, jotta pullistuminen saataisiin tulevaisuudessa estettyä. Yhdessä Museoviraston kanssa tukeminen päätettiin toteuttaa ohuilla vaakasuuntaisilla mustilla rautatangoilla. Maalauksiin asennettiin tarpeen mukaan 2 tai 3 tukirautaa. Ulkoikkunoiden ja lasimaalauspanelien väliin ripustettiin lämpösuojakalvo vähentämään maalauksiin kohdistuvaa lämpökuormaa.
Lähteet
”Suomen Kansallisteatteri – teatteritalo ennen ja nyt”. Maria-Liisa Nevala toim. 2003.
”Kansallisteatterin lämpiön lyijylasitöiden konservointi 20.5.-20.8.2024”. Nina Lehos, konservointiraportti 2024.
Kansallisteatteri sai konservointityöhön avustusta Gerda ja Salomo Wuorion säätiöltä.
