Gerda ja Salomo Wuorion säätiö

  suomi  svenska  english



Gerda ja Salomo Wuorion säätiö Salomo Wuorio S. Wuorion maalausliike S. Wuorion maalauskohteita Julkaisuja Press
kuva

GERDA JA SALOMO WUORION SÄÄTIÖ


Säätiön tarkoitus
Säätiön tarkoituksena on taloudellisesti edistää kuvataiteita, taideteollisuutta, arkkitehtuuria ja maalariammattialan koulutustyötä. Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö jakaa omaisuutensa nettotuotosta alla mainituille järjestöille avustusta vuosittain aina elokuun 28. päivä. Säätiö voi lisäksi edistää vähäisessä määrin muilla eri toimintatavoilla tarkoituksensa toteutumista.

Gerda ja Salomo Wuorion säätiön hallitus 2022–2025
Hannu Hokka (pj.), Suomen Taideyhdistys ja Suomen Taideakatemia
Satu-Minna Suorajärvi (vpj.), Suomen Taiteilijaseura
Salla Heinänen, Ornamo ry
Paula Huotelin, Suomen Arkkitehtiliitto
Matti Nurminen, Suomen Kuvanveistäjäliitto
Heidi Tirkkonen Suomen Taideteollisuusyhdistys
Annukka Wiikinkoski, Helsingin Maalariammattikoulu

Vuosittaiset jako-osuudet
2023 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 700 000 euroa.
2022 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 910 000 euroa.
2021 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 770 000 euroa.
2020 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 840 000 euroa.
2019 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 665 000 euroa.
2018 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 700 000 euroa.
2017 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 700 000 euroa.
2016 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 525 000 euroa.
2015 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 840 000 euroa.
2014 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 350 000 euroa.
2013 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 336 000 euroa.
2012 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 294 000 euroa.
2011 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 315 000 euroa.
2010 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 266 000 euroa.
2009 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 224 000 euroa.
2008 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 266 000 euroa.
2007 Edunsaajajärjestöille jaettiin yhteensä 546 000 euroa. Vuonna 2007 säätiö jakoi juhlavuoden kunniaksi kullekin järjestölle 40 000 euron lisäosan.

Tilastotietoa jako-osuuksista (2001-2016)

Säätiön historiaa
Salomo ja Gerda Wuorion ainut perillinen arkkitehti Karl Gunnar Valdemar Wuorio kuoli naimattomana 18. heinäkuuta 1965. Gunnar Wuorion testamentissa oli selkeät ohjeet jäämistön hoitajille. Näiden tuli tarpeellisten kulujen maksamisen jälkeen tehdä neljä rahalahjoitusta Gerda ja Salomo Wuorion toivomuksia noudattaen. Helsingin kaupungille tuli lahjoittaa kaksi miljoonaa (vanhaa) markkaa julkiseen rakennukseen hankittavia monumentaalimaalauksia varten. S. Wuorion tapetti- ja matto-osaston sekä S. Wuorion maalausosaston henkilökunnan eläkelaitoksille kummallekin oli osoitettu kaksi miljoonaa markkaa. Mannerheimin lastensuojeluliitolle tuli lahjoittaa miljoona markkaa ja saman verran oli osoitettu Salomo Wuorion synnyinpitäjän Hausjärven seurakunnalle käytettäväksi kirkonkylän kansakoulun oppilaiden hyväksi. Myös arvokkaimman koti-irtaimiston jaosta oli ohjeet. Pekka Halosen ja Väinö Blomstedtin Kalevala-aiheiset maalaukset tuli antaa Kalevala-seuralle. Muut taideteokset tuli lahjoittaa Ateneumin taidemuseolle.

Säätiön perustaminen
Testamentin mukaisten lahjoitusten jälkeen oli muusta omaisuudesta muodostettava äidin ja isän nimeä kantava säätiö. Säätiön hallitus oli muodostettava siten, että seuraavat järjestöt valitsisivat siihen kukin yhden jäsenen: Suomen taideakatemia ja Suomen taideyhdistys yhdessä, Suomen taiteilijaseura, Suomen kuvanveistäjäliitto, Suomen taideteollisuusyhdistys, Teollisuustaiteen Liitto Ornamo, Suomen arkkitehtiliitto sekä Helsingin maalariammattikoulu. Säätiön nettotuotto oli jaettava tasan edellä mainituille järjestöille.

Säätiön perusomaisuuteen kuului kaksi kiinteistöä. Unioninkatu 30 sijaitsi liikekeskustassa Aleksanterinkadun ja Pohjoisesplanadin välissä. Sen kahdessa alimassa kerroksessa toimi Wuorion & Co:n matto- ja tapettiliike ja neljässä ylimmässä kerroksessa oli toimisto- ja asuinhuoneistoja. Unioninkatu 10:n kuusikerroksinen rakennus sijaitsi liikekeskustan reunalla. Sen alakerrassa toimi S. Wuorion maalaamo. Muu kiinteistöomaisuus koostui viidestätoista asunto-osakkeesta. Lisäksi omaisuuteen sisältyi mm. kultaa, arvokoruja, pankkitalletuksia ja tontti Espanjassa.

Testamentin toimeenpanijoiksi määrätyt varatuomari Bo Bäckström ja insinööri Elo Durchman laativat säätiön säännöt testamentin perusmääräyksiä noudattaen. Gerda ja Salomo Wuorion säätiön perustamiskokous pidettiin 11.3.1966. Ensimmäisessä hallituksessa olivat jäseninä varatuomari Viljo Hakulinen (Suomen Taideakatemia ja Suomen taideyhdistys), ekonomi Pauli Paaermaa (Suomen Taiteilijaseura), Johan Finne (Suomen Kuvanveistäjäliitto), toimitusjohtaja Olof Gummerus (Suomen Taideteollisuusyhdistys), arkkitehti Markku Visanti (Teollisuustaiteen liitto Ornamo.), arkkitehti Pertti Luostarinen (Suomen Arkkitehtiliitto) ja rehtori Osmo A. Voutilainen (Helsingin maalariammattikoulu). Ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonnaan 1967 säätiö jakoi kullekin edunsaajajärjestölle 20 000 markkaa Salomo Wuorion syntymäpäivänä 28. elokuuta. Samana vuonna asetettiin toimikunta suunnittelemaan säätiön varojen sijoittamista.

Epäonnisia sijoituksia
Sotien jälkeinen suuri muuttoliike maalta kaupunkeihin aiheutti pulaa asunnoista ja valtio ryhtyi aravalainoituksen avulla tukemaan asuinrakentamista. Wuorion säätiön suunnitellessa varojensa sijoittamista etualalle nousi asuntojen rakentaminen. Kesäkuussa 1968 yhteistyökumppaniksi valittiin Helsingin Haka. Aravalainoitettavien asuinkerrostalojen rakennusalue oli silloisen Helsingin maalaiskunnan eli nykyisen Vantaan Länsimäessä. Suurten urakoiden viimeinen talo valmistui loppukesällä 1971. Yli kolme vuotta jatkuneen rakentamishankkeen tuloksena syntyi yksitoista asuintaloa, joissa oli yhteensä 494 asuntoa sekä kuusi taiteilijoille vuokrattavaa ateljeeta.

Gerda ja Salomo Wuorion säätiön pöytäkirjoissa on ensimmäinen merkintä Hvitträskistä joulukuussa 1968. Tällöin puheenjohtaja Luostarinen selosti neuvotteluita Hvitträskin ostamisesta säätiölle KOP:n lainoittamana. Arkkitehtikolmikko Gesellius - Lindgren - Saarisen itselleen suunnittelema asuin- ja ateljeerakennus oli pakkohuutokaupan myötä siirtynyt Kansallis-Osake-Pankin haltuun. Päätös Hvitträskin ostamisesta tehtiin säätiön hallituksessa elokuussa 1969. Hvitträskin avajaisia vietettiin 8.6.1971. Suomen rakennustaiteen museon järjestämän Eliel Saarisen alkuperäispiirustuksista koostuneen näyttelyn lisäksi Hvitträskissä järjestettiin ensimmäisen kesän aikana Suomen Kuvanveistäjäliiton ja Suomen mitalitaiteen killan näyttelyt.

Länsimäen rakennusurakka ja Hvitträskin ostaminen, kunnostaminen ja ylläpito osoittautuivat pian molemmat taloudellisesti kestämättömiksi hankkeiksi. Oli välttämätöntä ryhtyä toimiin lainojen määrän vähentämiseksi. Päätös Unioninkatu 10:n myynnistä tehtiin syyskuussa 1972 ja seitsemän vuotta myöhemmin hallitus joutui luopumaan myös Unioninkatu 30:n kiinteistöstä eli ns. Wuorion liikepalatsista. Länsimäen rakennukset saatiin myytyä pitkällisten neuvottelujen jälkeen Vantaan kaupungille maaliskuussa 1978. Hvitträskin kiinteistö siirtyi valtiolle alkuvuonna 1981.

Toiminnan vakiintuminen
Vuosina 1976–80 edunsaajajärjestöjen osuuksia ei jaettu, mutta vuosikymmenen vaihteen jälkeen säätiön taloudellinen tilanne alkoi vakiintua ja edunsaajajärjestöt saivat jälleen vuotuiset jako-osuutensa. 1980-luvun kuluessa jako-osuudet kasvoivat huomattavasti. Vuosien 1983 ja 1990 välisenä aikana edunsaajajärjestöjen saama osuus yli kolminkertaistui. Viime vuosien aikana säätiön varat ovat olleet sijoitettuna arvopapereihin. Onnistuneet sijoitukset ja talouselämän elpyminen ovat mahdollistaneet jako-osuuksien kasvattamisen edelleen. Jakamalla vuosittain sääntömääräisiä osuuksia säätiö jatkaa Salomo Wuorion elämäntyötä.